Kuva kaktuksesta

Tässä vielä kuva tuosta kaktuksesta, joka tahtoo itsepintaisesti kasvaa korkealle ja kovaa. Pituuskasvu on nyt luojan kiitos tyssännyt lähes tyystin lepokauden ajaksi ja kasvi tuntuisi sen sijaan vahvistavan varttaan hiukan. Eipä todellakaan näytä emokasviltaan, joka oli todella piikkinen ja koostui pienistä, matalista palloista.

Ituja ja murattia

Avokadot itävät (siemenen puolikkaiden välistä tunkee liikuttava, epämääräisen värinen tikku, jonka pinta on pehmeän nukkainen). Nyt aion ehkä kokeilla sitä varsien letittämistä, sillä luulen, että avokadoista saisi aika päheitä sillä tavalla. Greippejäkin tulee lisää (tämän hetken saldo on neljä pientä, suloista itua) ja vielä pari uutta appelsiiniakin on siunaantunut. Avokilla on ainakin kasteltavaa sinä aikana, kun olen Saksassa. Ja tietysti tulen sitten takaisin sieltä muratinoksa sylissäni. Himoitsen jo nyt pistokasta suoraan metsästä, jossa muratti kasvaa vihreänä mattona pitkin puiden runkoja. Esimerkiksi näin (joskaan tuo kuva ei ole Saksasta):



Pistokasidea ei suoraan sanottuna ole minun, vaan avokkini sisaren väläys. Joka tapauksessa aion kopsata sen röyhkeästi ja kokeilla sitä. Luonnonmuratti on niin kaunista! Siis jahka nyt ensin pääsen sinne Saksaan asti... ;p

Liikuttavat pienet sitrus- ja avokadoidut. <3 Avokki ei ymmärrä, miksi ihailen niitä niin kovasti. Mutta ainakin se lupasi jutella kasveilleni sitten, kun joutuu niitä hoitamaan. :D


Muokkaus 8. tammikuuta: lisään tänne yhden murattikuvan Saksasta, Kielin keskustasta.

Niitä vaan tulee lisää!

Greippejä on jo kaksi, viime yön aikana toinen oli putkahtanut ilmoille. Käyn aina ohikulkiessani juttelemassa niille ja kehumassa niitä -- ovat ne sen verran söpöjä. Samoin appelsiinit, joista iti luultavasti joka ikinen multaan laittamani siemen, niitä tulee yhä edelleen lisää. Tarttis varmaan etsiä jossain vaiheessa (Saksaan lähtiessäni?) uusi koti ainakin parille niistä, jos raaskin. Ajatus vain tuntuu yhtä julmalta kuin lapsen antaminen adoptioon. No, jos luovun niistä (tai siis osasta), niin katson, että ne saavat hyvän kodin. Sellaisen, jossa niitä kastellaan ja lannoitetaan säännöllisesti ja jossa niistä pidetään. Ja lähistöllä ei missään nimessä saa olla kissoja.

Orkideojen hyvinvointi ja minun hyvinvointini riitelevät keskenään. Makuuhuoneessa on nyt orkideoille ihanteellinen lämpötila ja patteri siis kohtalaisen pienellä volyymilla. Aamulla on kerrassaan inhottavaa nousta sängystä ja joutua pois lämpimän peiton alta. Toisaalta viileässä on ihan hyvä nukkua -- ja mitäpä en tekisi cattleyani hyväksi.

Kuvia kotiviidakosta

Greippi, jonka siemenet tökkäsin multaan, koska tuntui tuhlaukselta heittää niitä biojätteisiinkään, on itänyt viime yönä. Sillä on sama synttäripäivä kuin Suomen itsenäisyydellä. Vähänkö päheetä. Muutaman vuoden päästä voin ehkä kiinnittää siihen suomenlippunauhan. :D (Vähänkö mautonta.)

Tyhjensin viimein kamerani muistikortin sisällön koneeni kovalevylle. Jotkut kuvat olivat maanneet kortilla syyskuun alusta asti. Tässäpä sen kunniaksi joitain väläyksiä kasveistani:




Rönsyliljat (vihreä ja kirjava) ja keskellä kahvipensas.




Kultaköynnös.




Ja cattleya. (Vieressä yksi appelsiinintaimi.)

Aivan kohta on pakko mennä nukkumaan, niin jaksaa taas huomenna työskennellä. Hyvää yötä myös pienelle greipille. :) Ja hyvää itsenäisyyspäivän loppua kaikille.