Rönsyilevät kaverit

Sain maalis- tai huhtikuussa pistokkaan vanhempieni suuresta kiinanruususta (alkulähde ehkä isoisovanhempieni kukkanen, sellainen ihana, vanha kasvi, jossa on kerrotut, tummanpunaiset kukinnot). Laitoin sen vedellä täytettyyn oluttölkkiin juurtumaan ja unohdin siihen. Vaihtelin vettä välillä ja jossain vaiheessa huomasin kasvin innostuneen. Koko tölkki oli täynnä juuria. Siis oikeasti täpötäynnä. Kasvi pääsi viime viikolla multaan ja teki kiitollisena heti uuden lehtiruusukkeen. Katsotaan mitä tapahtuu, istutusaika ei ollut kovin ihanteellinen. Tosin tämä pistokas näyttää viihtyvän varsin hyvin. Haluaisin kasvattaa siitä puuvartisen, jos onnistun. Itse emokasvi muistuttaa jokseenkin villiintynyttä pensasta, vanhempieni on otettava siitä pistokkaita säännöllisesti, jotta se näyttäisi kauniilta eikä kasvaisi liian suureksi pysyäkseen pystyssä. Lisäksi sen edustama kerrottu laji on aika harvinainen, joten sitä kannattaa siitäkin syystä lisätä.

Rönsyliljat saivat uuden suihkuttelukuurin. Vihreä on selvästi piristynyt, toivottavasti saisin sen vielä joskus tekemään rönsyjäkin. Reppana pelastettiin kesän alussa Kaisaniemen Anttilan viherkasviosaston "rähjähyllystä" noin eurolla. Se oli pieni ja liian pienessä ruukussa, kärsi kuivuudesta ja voi muutenkin silminnähden huonosti. Saatuaan uuden ruukun, lannoitusta ja säännöllistä kastelua siitä on tullut kuin toinen kasvi. Rönsyjä se ei silti tee vieläkään, toisin kuin kirjavalehtinen kumppaninsa. Suihkuttelusta nämä tuntuvat nauttivan yhtä kovasti kuin kahvipensas. Kirjavalehtinen on päräyttänyt tähän mennessä komeimman kukintansa käyntiin heti suihkuttelun aloittamisen jälkeen. Ehkä tuo vihreäkin tuosta vielä joskus puhkeaa kukkaansa, kunhan on toipunut täysin elämänsä alkutaipaleen järkytyksistä. Ne tuntuvat tykkäävän munankuorilannoitteesta (yhhyh miltä se haisee) enemmän kuin Substralista. Taitavat pitää luomuelämästä. ;)