sunnuntaina, tammikuuta 29, 2006

Hätä keinot keksii

Tänään pitäisi koulia greipitkin. Olen nyt maalannut akryyliväreillä jogurttipurkkien ulkopintoja keraamisten ruukkujen näköisiksi (ja muutaman myös tyylikkään mustaksi) hätäratkaisuna, koska pienille taimille soveltuvat astiat ovat taloudessamme vähän vähissä. Oheisessa kuvassa appelsiinit ovat jo päässeet omiin viili- ja jogurttipurkkeihinsa (jotka nekin on sittemmin maalattu), greipit vielä odottelevat koulimista ja rimpula kaktus yrittää sulautua ympäristöön.



Edellisen idätyserän appelsiini on päättänyt juuri lepokautensa ja väsää parhaillaan uutta vartta ja lisää lehtiä. Tässä kuva siitä lepokauden aikana:



Odottelen juuri kylppärin lattian kuivumista (puolisoni kävi äsken suihkussa), jotta voin levittää sinne multahuushollini. Kaipa se onnistuisi nytkin, mutta alustana käyttämäni Hesari ja oma lattialla lepäävä takapuoleni kostuisivat ikävästi, kun siellä kuitenkin on vielä vähän aikaa Mombasan talveen verrattava ilmasto.

Projekti Omenan lumipeite kärsii nyt kovia kolauksia. Aurinko armas sulatti taas kaiken lumen parvekkeeltamme. No, ehkä sitä sataa vielä lisää.

torstaina, tammikuuta 26, 2006

Siemennyskeinojen aika

Idätyskausi on alkamassa, astiat odottelemassa käyttöä ja luvattu maa kylpyhuoneen nurkassa pussissa, jonka päällä lukee Kekkilän kaktus- ja kylvömultaa. Nyt pitäisi vain marssia siemenosastolle ja päättää, mitä idättää. Ehkä chilejä? Ehkä yrttejä? Joka tapauksessa jotain helppohoitoista, jonka kastelusta puolisokin selviää kunnialla -- itsehän olen kesällä Saksassa. Jos idättäisin laventelia, oreganoa ja basilikaa? Tai vaikka paprikaa?

Koivun kohtalo huolestuttaa. Se talvehtii parhaillaan parvekkeella lumipeitteen alla. Toivon vain, että se selvisi lämpimän syksyn ja äkkikylmenneen sään vaikutuksista ja jaksaa taas keväällä puskea uutta lehteä. Lumen alla on muutakin kiinnostavaa, kuten Projekti Omena, eli ruukullinen kylmäkäsittelystä nauttivia siemeniä. Katsotaan, lähtevätkö ne sieltä itämään keväällä.

Näin viime kesänä muuten aika harvinaisen näyn: huhtakurjenpolven (Geranium bohemicum). Se kasvaa tavallisesti lähinnä paikoilla, joilla on ollut metsäpalo tai vastaavaa, sillä sen siemenet vaativat 35--45 celsiusasteen lämpösokin itääkseen. Toisaalta ne myös säilyvät itämiskelpoisina noin 200 vuotta, mikäli putoavat sopivaan paikkaan.

maanantaina, tammikuuta 23, 2006

Ruukkuja, ruukkuja

Koulin lauantaina appelsiinintaimet viilipurkista omiin ruukkuihinsa. Greipit odottavat vielä, että saan lisää istutusastioita. Appelsiinienkin ruukut ovat oikeasti säilyke- ja jogurttipurkkeja, jotka käsittelin ulkopuolelta terrakotan värisellä akryylimaalilla niin, että ne näyttävät keraamisilta. Kamalaa, miten se kuulostaa Pirkka-niksiltä, mutta niistä tuli oikeasti ihan kauniita.

Avokado (n. 40 cm vartta, kaksi lehtiruusuketta, mielettömät juuret) muutti idätysastiasta isompaan ruukkuun (ihan oikeaan ruukkuun). Sen vaihtamiseen tarvittiin kaksi ihmistä, koska idätysruukku oli aika ahdas. Niinpä minä pitelin kaksin käsin kiinni ylösalaisin roikuttamastani kasvista ja puolisoni koputteli ruukun pohjaan niin, että multapaakku rapisi sieltä ulos. Tai no joo, multa ja multa. Kasvi oli aika tehokkaasti täyttänyt pienen idätysruukkunsa juurilla.

Kahvipensas kasvaa kohisten, samoin kultaköynnös. Fiikus sen sijaan taitaa olla pakko todeta kuolleeksi -- se ei hellästä hoivasta huolimatta koskaan toipunut joululomastani. :(

sunnuntaina, tammikuuta 08, 2006

Koulimisen tarpeessa

Kohta pääsen koulimaan pikkuisia greippejä, jotka tällä hetkellä hengailevat idätysastiana käyttämässäni margariinilaatikossa. Ah, ne ovat niin söpöjä! Vai mitä sanotte:



Tiedossa on muuten luultavasti taas lisää siemeniä, joita en varmaan voi olla idättämättä. Puolisoni sai Alpeilla flunssan ja tartutti sen sitten minuun. Täytyy taas ruveta puristelemaan aamuisin mehua sitruksista C-vitamiinipommin toivossa. Ja siemeniähän ei siis voi heittää biojätepussiin, ehei. Olen joskus yrittänyt, mutta koko luontoni taistelee sitä vastaan.

maanantaina, tammikuuta 02, 2006

Taas ihmisten keskuudessa

Terve taas kaikille ja pahoittelut pitkästä päivitystauosta. Olin joulun ja vuodenvaihteen yli Alpeilla ilman tietokonetta. Oih, mitkä pistat. :)

Viime yönä kotiin saavuttuani kohtasin joukon voipuneita kasveja. Yritin antaa niille runsaasti vettä varastoon ja helpottaa sen säilyttämistä laskemalla asuntomme lämpötilaa, mutta niin ne vain olivat naukkailleet väliviikon juhlissa enemmän kuin laskin. No, mitään katastrofaalista ei ollut tapahtunut, amarylliksestä oli vain yksi kukinto kuihtunut, greippejä tullut neljä lisää ja avokado venynyt pituutta 15 cm. (Tekisi jo lehtiä.) Ja kaikki pienet sitrukset ovat kasvaneet!

Kuukauden tai parin päästä alkaakin sitten uusi idättelykausi. Ajattelin laittaa tänä vuonna parvekkeelle yrttitarhan kukoistamaan. Basilikaa, laventelia, krassia, rosmariinia, timjamia, oreganoa...