Omppelis pomppelis

Omenoiden ensimmäiset oikeat lehdet ovat ihan lehtien muotoisiakin. Olen vain vähän pihalla noiden taimien kanssa, kun en oikein tiedä, että miten niitä nyt tulisi hoitaa. Puutarhapalstoilta löytyy kyllä runsaasti neuvoja varttamiseen jne. mutta kukaan ei tunnu tietävän, että miten omenaa ennen varttamista tulisi kohdella. Täytyisikö se siirtää ulos ja jos, niin milloin? Kaikki neuvot kelpaavat, jos joku tämän lukijoista vaikka tietäisi jotain omenan kasvatuksesta.

Tältä ne näyttävät parhaillaan:



Itse asiassa en ole ajatellut varttaa näitä vekkuleita lainkaan. Tarkoitus nimittäin ei ole saada aikaan hyvänmakuista satoa, vaan bonsai -- ja jos useampi taimi menestyy, niin ehkä voisin tarjota jotain myös koristepuuksi vanhempieni pihalle. Jos puut tuottavat siedettävää satoa, niin se on sitten asia erikseen. Siemenestä kasvatettujen omenien hedelmät vain ovat tyypillisesti aika kirpeitä ja lajikekaan ei enää vastaa emohedelmää, kun siemenet ovat saaneet alkunsa ristipölytyksessä.

Mitäs muuta? Niin, sain maanantaina tädiltäni n. 15 cm korkean nukkatyräkin! Meillä oli niitä kotona kun olin pieni, mutta en tajunnut kysyä vanhemmiltani siemeniä muuttaessani pois. Vanhempien nukkatyräkkikanta taas on jo niin vanhaa, että siemeniä ei enää jostain syystä tule.

Omppujen kuulumisia

Omenat näyttävät viihtyvän uusissa "ruukuissaan" hyvin. Ne puskevat vartta ja raottelevat sirkkalehtiään. Rohkeimmat aloittelevat jo ensimmäisiä oikeitakin lehtiään. Tällaisilta ne näyttävät nyt:



Mulle tuli yllätyksenä se, miten päin omena siemenestään putkahtaa. Se pusaa ensin ilmoille juuren ja kasvattaa sitten vartta niin, että siemenkota tulee mullasta pinnalle varren päässä. Kun se sitten on mielestään sopivassa korkeudessa, se kehittää siemenkuoren alla sirkkalehdet ja tiputtaa lopulta kuoren pois. Sen jälkeen se näyttää vähän aikaa sellaiselta sarjakuvissa esiintyvältä lihansyöjäkasvilta (sirkkalehdet ovat raollaan aika lailla sellaisten leukojen näköiset) ja sitten siitä tulee tuollainen kuin tuossa kuvassa. Jännä nähdä, miten nuo taimet kehittyvät tuosta eteenpäin. Raporttia on varmasti luvassa. :)

Omenayllätys

Projekti Omenan kakkosyksikkö yllätti. Laitoin projektin alussa loka-marraskuussa kasan kotimaisista punakaneliomenoista saatuja siemeniä multaan kahdessa erässä. Nämä ristittiin yksikkö ykköseksi ja kakkoseksi.

Ykkösyksikön siemenet istutettiin viilipurkkiin, joka haudattiin talveksi parvekkeelle lumen alle. Kun kevät koittaa ja lumet sulavat, näemme, putkahtaako sieltä esiin mitään.

Kakkosyksikön siemenet istutettiin löyhästi muovikelmun sisälle käärittyyn multanyyttiin, joka sumutettiin märäksi suihkupullolla, laitettiin jääkaapin ylähyllyn vihanneslokeroon ja unohdettiin sinne. Tänään katsahdin sinne ja löysin yllättävän näyn:



Ne olivat itäneet. Luultavasti jokainen niistä. Hätävaraistutin ne nyt viili- ja jogurttipurkkeihin, osan yksin, osan ryhmissä. Saa nähdä, miten ne lähtevät menestymään, vai lähtevätkö. Ellei tilanne muutu toivottomaksi, saan ajan mittaan oman omenabonsain. Kovin hyvänmakuisia hedelmiä nämä siemenestä kasvatetut eivät sen sijaan yleensä tuota, joten vanhempien pihalle taimia ei ehkä kannata tarjota. :)

Kevätkasvun aikaa

Jahas, aika jälleen päivitellä tänne vähän kotiviidakon kuulumisia. Meille onkin muuttanut muutamia uusia kasveja sitten viime kuvaussession. Ensinnäkin avokado kakkonen, joka saa uusia lehtiä ja on toipunut ruukunvaihdostaan näköjään ihan hyvin:



Sitten appelsiinin kasvukauden aloitus (bongaa uusin lehti):




Ja viimeisenä Tarjoustalon tarjouskärrystä eurolla pelastettu kasvi, joka kärsi aavikkomaisista kuivuusolosuhteista (kavereista osa olikin jo menehtynyt auttamatta) ja joka kaipaa lajinmääritystä. Jos joku tietää nimen, niin olisin sen kertomisesta kiitollinen.

Pyhän maan puute

Avokado kakkonen on itänyt niin, että siemenen sisältä näkyy nyt hammastikun mittainen, pörrökarvapintainen alku. Idätysruukku (jogurttipurkki) on luultavasti täynnä juuria. Suurempaan ruukkuun siirtäminen ei onnistu välittömästi, sillä multa on lopussa -- taidan pistää etanan asialle ja hankkia jostain aikaa multakaupassa käyntiä varten. Tämä yksilö lienee kuitenkin edellistä helpompi siirtää ruukusta toiseen, kun jogurttipurkki luovuttanee multapaakun kiltimmin kuin säilyketölkki. Ainakin sitä voi paremmin puristella ulkosalta.

Greipit on nyt vihdoin koulittu viime sunnuntaina ja ne näyttävät kotiutuvan ruukkuihinsa. Kun vähän lämpenee, pääsee pari niistä uuteen kotiin, joskin pikkuisista luopuminen vähän kirveleekin. Floridalaiseen puutarhaani [sic] ei kuitenkaan mahdu yli kymmentä sitruskasvia.

Hätä keinot keksii

Tänään pitäisi koulia greipitkin. Olen nyt maalannut akryyliväreillä jogurttipurkkien ulkopintoja keraamisten ruukkujen näköisiksi (ja muutaman myös tyylikkään mustaksi) hätäratkaisuna, koska pienille taimille soveltuvat astiat ovat taloudessamme vähän vähissä. Oheisessa kuvassa appelsiinit ovat jo päässeet omiin viili- ja jogurttipurkkeihinsa (jotka nekin on sittemmin maalattu), greipit vielä odottelevat koulimista ja rimpula kaktus yrittää sulautua ympäristöön.



Edellisen idätyserän appelsiini on päättänyt juuri lepokautensa ja väsää parhaillaan uutta vartta ja lisää lehtiä. Tässä kuva siitä lepokauden aikana:



Odottelen juuri kylppärin lattian kuivumista (puolisoni kävi äsken suihkussa), jotta voin levittää sinne multahuushollini. Kaipa se onnistuisi nytkin, mutta alustana käyttämäni Hesari ja oma lattialla lepäävä takapuoleni kostuisivat ikävästi, kun siellä kuitenkin on vielä vähän aikaa Mombasan talveen verrattava ilmasto.

Projekti Omenan lumipeite kärsii nyt kovia kolauksia. Aurinko armas sulatti taas kaiken lumen parvekkeeltamme. No, ehkä sitä sataa vielä lisää.

Siemennyskeinojen aika

Idätyskausi on alkamassa, astiat odottelemassa käyttöä ja luvattu maa kylpyhuoneen nurkassa pussissa, jonka päällä lukee Kekkilän kaktus- ja kylvömultaa. Nyt pitäisi vain marssia siemenosastolle ja päättää, mitä idättää. Ehkä chilejä? Ehkä yrttejä? Joka tapauksessa jotain helppohoitoista, jonka kastelusta puolisokin selviää kunnialla -- itsehän olen kesällä Saksassa. Jos idättäisin laventelia, oreganoa ja basilikaa? Tai vaikka paprikaa?

Koivun kohtalo huolestuttaa. Se talvehtii parhaillaan parvekkeella lumipeitteen alla. Toivon vain, että se selvisi lämpimän syksyn ja äkkikylmenneen sään vaikutuksista ja jaksaa taas keväällä puskea uutta lehteä. Lumen alla on muutakin kiinnostavaa, kuten Projekti Omena, eli ruukullinen kylmäkäsittelystä nauttivia siemeniä. Katsotaan, lähtevätkö ne sieltä itämään keväällä.

Näin viime kesänä muuten aika harvinaisen näyn: huhtakurjenpolven (Geranium bohemicum). Se kasvaa tavallisesti lähinnä paikoilla, joilla on ollut metsäpalo tai vastaavaa, sillä sen siemenet vaativat 35--45 celsiusasteen lämpösokin itääkseen. Toisaalta ne myös säilyvät itämiskelpoisina noin 200 vuotta, mikäli putoavat sopivaan paikkaan.

Ruukkuja, ruukkuja

Koulin lauantaina appelsiinintaimet viilipurkista omiin ruukkuihinsa. Greipit odottavat vielä, että saan lisää istutusastioita. Appelsiinienkin ruukut ovat oikeasti säilyke- ja jogurttipurkkeja, jotka käsittelin ulkopuolelta terrakotan värisellä akryylimaalilla niin, että ne näyttävät keraamisilta. Kamalaa, miten se kuulostaa Pirkka-niksiltä, mutta niistä tuli oikeasti ihan kauniita.

Avokado (n. 40 cm vartta, kaksi lehtiruusuketta, mielettömät juuret) muutti idätysastiasta isompaan ruukkuun (ihan oikeaan ruukkuun). Sen vaihtamiseen tarvittiin kaksi ihmistä, koska idätysruukku oli aika ahdas. Niinpä minä pitelin kaksin käsin kiinni ylösalaisin roikuttamastani kasvista ja puolisoni koputteli ruukun pohjaan niin, että multapaakku rapisi sieltä ulos. Tai no joo, multa ja multa. Kasvi oli aika tehokkaasti täyttänyt pienen idätysruukkunsa juurilla.

Kahvipensas kasvaa kohisten, samoin kultaköynnös. Fiikus sen sijaan taitaa olla pakko todeta kuolleeksi -- se ei hellästä hoivasta huolimatta koskaan toipunut joululomastani. :(